Åbo

Viime viikonloppuna vierailin armaassa Turussa viimeistä kertaa ennen Ruotsiin lähtöä. Viikonlopun aikana vallinneesta tunnelmasta kielinee se, että silmänurkkien kostuminen ei ollut kaukana kun junan ikkunasta ohi vilahti yo-kylän betonirumuus. Kyllä se vaan on totta, että aika kultaa muistot. Saa nähdä millaisiin Turku- nostalgiohin yllän Ruotsin vuoden jälkeen. Viikonloppu oli kokonaisuudessaan varsin rento ja mukava. Perjantaina suunnattiin Elinan kanssa b-gallerian uuden näyttelyn avajaisiin. Vaikka saattaisikin luulla että kahden Hämeenlinnassa vietetyn kuukauden jälkeen indietaideherutus olisi juuri sitä mitä kaipaan, jotenkin oli vaikea innostua *taiteesta*, joka on sen tasoista, että sellaista pystyisi itsekin (siis minä!) kaikessa luovuuden tuskassaan synnyttämään. Vaikka tarjolla ollut kurkkubooli oli ihan hyvää, siirryttiin siitä aika nopeaan tahtiin Kukaan viinietikkasipsien ja vähemmän taiteellisten virvokkeiden pariin.
Lauantaina osallistuin museoassistentti-Elinan opastukselle, jossa kulturelli meno jatkui ja sivistyin perulaisten hopeaesineiden sekä keskiaikaisen Turun parissa. Illan ohjelma olikin sitten vähän vähemmän ylevä, pelattiin marjo kartia ja vietettiin aikaa oluthuone Olkkosessa. No okei, päädyttiinhän sitten lopulta Dynamoonkin, ettei jäänyt indieherutuskiintiö vajaaksi.


art bitches. joku vois kertoo mistä punasilmäeston saa päälle.

viiksekkäät.

runollinen lopetus.