En gång till!

Nyt vähän tarinaa viime viikonlopusta. Ensinnäkin on pakko hehkuttaa aivan ihanaa skånelaista bändä nimeltä Billy the Vision & the Dancers. Ilomusiikkia haitarin ja trumpetin kera. Olin keikalla perjantaina. Keikkapaikkana toimi paikallinen Dynamo look-a-like. Vaikka indiherutus ei aina sydäntä lämmitäkään (no, usein kuitenkin), oli ilahduttavaa löytää paikka, jossa näytin vihdoinkin normaalilta. Niin ja bändi oli jotain niin parasta. Nyt kaikki myspaceen kuuntelemaan. Laittaisin linkin, mutta rajoittuneiden atk- taitojeni takia en kykene.

Tärähtänyt keikkakuva.

Herttaisin bändipaita oli must- hankinta.

Lauantaina siirryttiinkin vähän erilaisiin maisemiin, sillä vuorossa oli Lundissa opiskelevien suomalaisten syysretki. Kuulostaa tosi kököltä, tiedetään. Mutta retki oli Suomen valtion sponrosoima kokonaisuudessaan, sää mitä mainion ja tarjoitupa myös tilaisuus puhua ruotsia turvallisessa ympäristössä. Kohtasin suomenruotsalaisen kohtalontoverini, feministikahvila-aktiivin sekä erään tuttua turun murretta vääntävän tytön. En olisi koskaan uskonut ilahtuvani kyseisestä murteesta yhtä suuresti, mutta ah, se oli kotoisaa.

Retki suuntautuu Ruotsin Stonehengeen Alestenareille. Joo, ihan kivoja kivenmurikoita ne oli.

Pesä puussa.

Lehmiä. Ehkä arvaatte, että näistä kavereista löytyy kuva jos toinenkin.

Skånen lakeuksia.

Luonto- osuuden jälkeen suunnattiin Ystadiin, joka oli varsin herttainen pikkukaupunki eikä Henning Mankelin tapaan yhtään murhaisa. Vaikka herttaiset pikkukaupungithan niitä pahimpia on...

Illalla oli sitten vuorossa coktail- teemajuhlat, jossa ruotsalaiset tytöt pisti parastaan. Tervetuloa alemmuuskompleksi. Pääsin myös avautumaan ruotsalaisille pojille talvisotatraumoistani. Hahaa. Ne haastoi mut veitsitappeluun. Ilmeisesti kaikki ruotsalaiset luulee että suomalaiset slåss med kniv hela tiden. Pitäis varmaan hankkia joku linkkari, jota vois kantaa käsilaukussa. Sunnuntaina joogasin kynttilän valossa ja opiskelin. Samoilla linjoilla jatkunee elämä, sillä kolmiviikkoinen 7,5 opintopisteen ruotsin kurssi on aluillaan. Läksyjä on hullunlailla ja kurssi on täynnä mua parempaa ruotsia puhuvia armenialaisia, egyptiläisiä, italialaisia ym. ym. No toivotaan, että jalostun massiivisen läksytaakan avulla paremmaksi wannabe-ruotsalaiseksi.