Olin viime viikonloppuna feministiklubilla ja se oli kyllä oivallinen sukellus ruotsalaiseen rinnakkaistodellisuuteen . Flyereita klubille jaettiin luennolla ja pakkohan tämä "valo patriarkaalisessa pimeydessä" oli tsekata. Otin mukaan henkiseksi tueksi vaihtarikavereitani ja oli tosi huvittavaa kuinka peloissaan pojat oli. Ranskalainen Raphael oli jopa nähnyt painajaista pelottavista väkivaltaisista feministeistä edellisenä yönä. Mutta ei ne feministit olleet kyllä yhtään pelottavia, vaan pikemminkin kauniita ja cooleja. Klubilla tarjottiin mm. Simone de Beauvoir ja Mensblod nimisiä drinkkejä ja paikka oli koristeltu feministisillä julisteillä yms.
Ruotsalaiset naistutkimus pojat on niin mun suosikkeja.Ne näyttää eksoottisilta linnuilta ja niillä on kynsilakkaa, joskus jopa kahta väriä samassa kynnessä, ja niillä, jotka eivät ole ehtineet kynsiänsä maalaamaan on pinkkejä helmiä tai rusettikaulakoruja. Tytöillä ei sen sijaan meikkiä tai koruja niin paljon ole, mutta joillakin on sen sijaan hurjan pitkät kainalokarvat. Tämän viikon luennolla meitä yritettiin värvätä työvoimaksi vagina kvälleniin, jonka keskiössä on opiskelijoiden lukemat vaginamonologit, mutta tapahtumassa on tarjolla myös muuta aiheeseen liittyvää oheistoimintaa. Dragking- opettaja oli siis pelkkää alkua. Ruotslaista feminismiä ei voi kuin rakastaa kaikessa outoudessaan, ainakaan ei ole tylsää odotellessa mitä ne seuraavaksi keksivät. Vaikka välillä tuntuu, että menee vähän överiksi, niin onhan se selvää, että luennot ja seminaarit on täällä kyllä varsin antoisia. Enkä todellakaan voisi kuvitella paikkaa, missä voisi paremmin tehdä kenttätyötä sukupuolen performatiivisuudesta kuin ympäröitynä kainalokarvatytöillä ja kynsilakkapojilla.
1 kommentti:
kuulostaa gradumatskulta.
Lähetä kommentti