Perjantaina näin Lundista tuttua vaihtarikaveriani Leeniä. Leen asuu Ghentissä, joka sijaitsee vajaan tunnin junamatkan päässä Brysselistä, mutta oli käymässä etsiäkseen pääkaupungin kirjastoista materiaalia toisen maailmansodan jälkeisen ajan elokuvajulisteista kertovaan graduunsa. Leenin suosituksesta tutustuin hupaisassa lasissa tarjottavaan kwak olueen. Nimi tulee siitä, että lasin tyhjentyessä pitäisi kuulua ankkaääni. Itse en kuitenkaan mitään ääntä kuullut, ehkä siis pitää kokeilla toisenkin kerran. Hienon lasijärjestelyn lisäksi ei maussakaan ollut moittimista.
Lauantai oli poikkeuksellisesti työntäyteinen, sillä organisaatiollamme oli board meeting. Kyseinen tapaaminen järjestettiin yhdessä keskustan hienoista hotelleista. Muutaman mielenkiintoisen puhujan lisäksi meetingin parasta antia olivat herkulliset pikkupurtavat, joita tarjottiin tauoilla. Tämä ennen kahvitauon alkua salaisesti napattu kuva ei todellakaan kerro totuutta. Olisittepa nähneet valikoiman erilaisia pikkuleivoksia, joita lounaalla tarjottiin. Nam, kyllä kannatti olla töissä lauantainakin niillä eväillä.
Sunnuntaita olen viettänyt perinteiseen tapaan. Lähdin kartatta harhailemaan ja etsimään vähän kauempana sijaitsevaa puistoa. Kyllä se sitten muutaman mutkan jälkeen löytyikin. Matkalla ihailin taas taloja ja törmäsin jälleen muutamiin art nouveau- ihananuuksiin.
Lopulta päädyin puistoon ja kyllä se kävely kannattikin, puisto oli kiva lampineen ja villiintyneine kasvistoineen. Kuten kuvasta näkyy täällä on vielä paljon vihreitä lehtiä puissa. Myös lämmintä piisaa, nahkatakkikin on vielä liian hiostava. Lämmin ilma saa aikaan illuusion siitä, ettei aika kulu laisinkaan, en voi millään uskoa, että kohta pitäisi olla jo marraskuu.
Pistache poseeraa ikkunalla. Kissa on vieraillut huoneessani tiheään viime aikoina. Arvostan kyllä viiksekästä seuraa, mutta öisin ei tarvitsisi hypätä mun tyynylle naamaa haistelemaan, eikä myöskään kehrätä niin kovaa, etten saa unta.
Vielä en ole saanut otetuksi kuvia huoneestaani. Kylpyhuonetta kuitenkin kuvailin tänään, joten sen esittely lienee luvassa lähipäivinä. Maistiaisena tässä kuitenkin kuva portaikosta. Kuva tunnissa- juttua olen yrittänyt ryhtyä toteuttamaan, mutta toistaiseksi se on kosahtanut saamattomuuteeni. Yritykset jatkuvat.
Perjantaina näin Lundista tuttua vaihtarikaveriani Leeniä. Leen asuu Ghentissä, joka sijaitsee vajaan tunnin junamatkan päässä Brysselistä, mutta oli käymässä etsiäkseen pääkaupungin kirjastoista materiaalia toisen maailmansodan jälkeisen ajan elokuvajulisteista kertovaan graduunsa. Leenin suosituksesta tutustuin hupaisassa lasissa tarjottavaan kwak olueen. Nimi tulee siitä, että lasin tyhjentyessä pitäisi kuulua ankkaääni. Itse en kuitenkaan mitään ääntä kuullut, ehkä siis pitää kokeilla toisenkin kerran. Hienon lasijärjestelyn lisäksi ei maussakaan ollut moittimista.
Lauantai oli poikkeuksellisesti työntäyteinen, sillä organisaatiollamme oli board meeting. Kyseinen tapaaminen järjestettiin yhdessä keskustan hienoista hotelleista. Muutaman mielenkiintoisen puhujan lisäksi meetingin parasta antia olivat herkulliset pikkupurtavat, joita tarjottiin tauoilla. Tämä ennen kahvitauon alkua salaisesti napattu kuva ei todellakaan kerro totuutta. Olisittepa nähneet valikoiman erilaisia pikkuleivoksia, joita lounaalla tarjottiin. Nam, kyllä kannatti olla töissä lauantainakin niillä eväillä.
Sunnuntaita olen viettänyt perinteiseen tapaan. Lähdin kartatta harhailemaan ja etsimään vähän kauempana sijaitsevaa puistoa. Kyllä se sitten muutaman mutkan jälkeen löytyikin. Matkalla ihailin taas taloja ja törmäsin jälleen muutamiin art nouveau- ihananuuksiin.
Lopulta päädyin puistoon ja kyllä se kävely kannattikin, puisto oli kiva lampineen ja villiintyneine kasvistoineen. Kuten kuvasta näkyy täällä on vielä paljon vihreitä lehtiä puissa. Myös lämmintä piisaa, nahkatakkikin on vielä liian hiostava. Lämmin ilma saa aikaan illuusion siitä, ettei aika kulu laisinkaan, en voi millään uskoa, että kohta pitäisi olla jo marraskuu.
Pistache poseeraa ikkunalla. Kissa on vieraillut huoneessani tiheään viime aikoina. Arvostan kyllä viiksekästä seuraa, mutta öisin ei tarvitsisi hypätä mun tyynylle naamaa haistelemaan, eikä myöskään kehrätä niin kovaa, etten saa unta.
Vielä en ole saanut otetuksi kuvia huoneestaani. Kylpyhuonetta kuitenkin kuvailin tänään, joten sen esittely lienee luvassa lähipäivinä. Maistiaisena tässä kuitenkin kuva portaikosta. Kuva tunnissa- juttua olen yrittänyt ryhtyä toteuttamaan, mutta toistaiseksi se on kosahtanut saamattomuuteeni. Yritykset jatkuvat.
1 kommentti:
Hei mäkin oon juonu tota kwakkiolutta monta kertaa, muttei mulle oo kukaan kertonut että siitä pitäis joku äänikin tulla. Tyhmät hollantilaiset ei taaskaan oo tienneet mistään mitään, blijkbaar (huomaamaton yritys ujuttaa sekaan hollantia et oppisit kun kerran olet siellä huudeilla).
Lähetä kommentti