Samedi au parc

Tässä jälleen muutamia otoksia kaupunkivaelluksiltani. Lähes jo heitin toivoni Brysselin puistojen suhteen kun keskustan Parc de Bruxelles oli pettymys, mutta onneksi löysin tämän kivan pikkupuiston läheltä residenssiäni. Kuvassa puisto ei pääse oikeuksiinsa, mutta näkyypä siinä ainakin patsas ja palmunkin voi bongata!

Puiston laidalla törmäsin myös vihdoin yhteen kuuluisista art nouveau taloista, joiden olemassaoloa olin alkanut jo epäillä, mutta lopulta löytyi ja olihan se aika style.

Tässä kuvassa voi taustalla havaita Brysselille hyvin tyypillisen ilmiön. Vanhojen, ihanien talojen rinnalle on rakennettu järkyttäviä EU- lasimöhkäleitä.

Puiston ja art nouveau talojen lisäksi onnistuin myös paikallistamaan jotain muuta hartaasti kaipaamaani, nimittäin kunnollisen kirpparin. Tässä kuvassa saalista. Ihania laukkuja oli tarjolla runsain mitoin ja edukkain hinnoin, mutta valitettavasti jouduin hillitsemään itseni. Vaikka periaattessa Suomeen palaaminen toinen rinkka etupuolella kuulostaa ihan hyvältä idealta, epäilen silti käytännön toteutusta.

Laatikkolaukun sisäpuolelta ja eräälle hienolle herralle tarkoitettu pilkullinen solmio, toivottavasti kelpaa. Lisäksi ostin hameen ja paidan, mutta niitä en viitsinyt likaiselle penkille levitellä. Tänään kävin tutustumassa toiseen, isompaan puistoon, mutta kamera jäi kotiin. Viikonloppu on ollut ihanan aurinkoinen ja hyvin on tarjennut lukea penkillä kirjaa ja belgialaisiin oluisiinkin tuli otettua ensituntumaa perjantai-iltana.

Työviikon kohokohta oli Liisa Jaakonsaaren vieraina olleet Demarinaiset, jotka olivat tilanneet meiltä esittelyn. Niinkään iloista ei ollut että paikan päälle saavuttuamme mulle selvisi että mun oletettiin kääntävän powerpoint esitys, jota en ollut koskaan aikaisemmin nähnytkään. Muutamilla takelteluilla siitä kuitenkin selvittiin. Suomalaiset, rempseät keski-ikäiset demarinaiset olivat kuitenkin ihanaa vaihtelua eteerisiin ranskattariin, joiden seurassa pääosin vietän päiväni, vaikka työkavereissa ei sinänsä olekaan mitään valittamista, pikemminkin päin vastoin. Lisäksi demarinaiset antoivat meille Fazerin suklaata (nam). Eipä tarvitse enää miettiä, mitä puoluetta äänestän ensi vaaleissa, hah. Olen helposti ostettavissa, tiedetään.

Mutta siinä sitä tällä hätään, toiveita saa esittää. Huoneeni aion esitellä pian, ongelmana on vaan valaistusolosuhteet kun täällä tuppaa olemaan hämärää jatkuvasti, mutta täytyy yrittää keksiä ratkaisu. Toiveita saa esittää, jos on jotain mistä haluatte erityisesti kuulla.